Toisen maailmansodan aikainen panssarimiina.

Miina on maahan tai veteen asennettava räjähtävä taisteluväline, jonka laukeamisen aiheuttaa kohde, käyttäjä tai aikautusmekanismi. Miinat on suunniteltu räjähtämään henkilön tai ajoneuvon läheisyydestä, läsnäolosta tai kosketuksesta. Miinat voidaan jakaa esimerkiksi kohteen tai käytön mukaan jalkaväki-, panssari- ja ajoneuvo-, sirote-, meri-, tähys- ja erikoismiinoihin, joihin luetaan esimerkiksi aika-, täry- ja radiomiinat.

Useimmat miinat perustuvat kemiallisen palamisreaktion aiheuttamaan räjähdykseen, jolloin tuhovaikutus perustuu räjähdysaineen painevaikutukseen, miinan sisältämiin tai räjähdyksen aiheuttamiin sirpaleisiin. Myös suunnattu räjähdysvaikutus on mahdollinen esimerkiksi panssaroituja ajoneuvoja vastaan tarkoitetuissa miinoissa. Teoriassa miinojen tuhovaikutus voi perustua myös kemialliseen tai biologiseen aseeseen tai ydinlataukseen.

 Jalkaväkimiina

Jalkaväkimiinat, kuten polkumiinat (Suomessa käytössä sakaramiina) ja lankamiinat (Suomessa käytössä putkimiinat), tappavat ja vammauttavat vihollisen taistelijoita sirpalevaikutuksella. Usein ihon rikkouduttua sirpaleiden vaikutuksesta joutuu haavasta verenkiertoon maa-ainesta ja muuta likaa aiheuttaen tulehduksen. Jalkaväkimiinat ovat rakenteeltaan yleensä yksinkertaisia, varmatoimisia ja edullisia valmistaa ja varastoida pitkiksi ajoiksi. Siksi puolustuksellisesti suuntautuneet, vähäisellä rahoituksella toimivat, yleensä suurta aluetta puolustavat asevelvollisuusarmeijat ovat käyttäneet niitä kaikkialla maailmassa. Ottawan sopimuksessa useimmat maat ovat kuitenkin sitoutuneet käytön lopettamiseen. Maille, jotka puolustautuvat ensisijaisesti laivastolla, ammattiarmeijalla ja rajallisella määrällä reserviläisiä, jalkaväkimiinoilla ei ole niin suurta merkitystä, vaikka mm. Yhdysvallat niitä käyttääkin.

 Jalkaväkimiinojen käytön rajoittaminen

Jalkaväkimiinojen käyttöä on yritetty maailmanlaajuisesti kieltää, koska ne jäävät maastoon taistelujen jälkeen ja aiheuttavat vammoja sivullisille. Miinoitteet voidaan kuitenkin raivata. Raivaaminen on helpointa miinoitteissa joista on laadittu kartat (joista käytetään Suomen puolustusvoimissa nimeä "sulutteen seloste"), joihin merkitään miinat yksittäisen miinan tarkkuudella.

Hyökkäyksellistä sotilasdoktriinia ylläpitävät suurvallat ovat kannattaneet jalkaväkimiinojen kieltämistä ja korvaamista itsetuhomekanismilla varustetuilla, huomattavasti kalliimmilla miinoilla. Ottawan sopimuksessa kiellettävillä polkumiinoilla suojataan tulevaisuudessakin panssarimiinat, joiden käyttöarvo vähenee ilman suojamiinoitusta raivaamisen helpotuttua. Panssarimiina voidaan suojata purunestolaitteilla, joita suurvalloilla on tai ansoituksella.

Nykyaikaisen sodankuvan mukaisissa konflikteissa sivullisille aiheutuneista vammoista räjähtämättömät tykistöammukset aiheuttavat enemmän vammoja kuin miinat. Osa ampumatarvikkeista, kuten rypälepommien tytärammukset, voidaan myös tarkoituksellisesti jättää räjähtämättömiksi, jolloin ne aiheuttavat samankaltaisen vaaran kuin sirotemiinat.

Humanitaarisesti miinojen käyttö taistelualueen ulkopuolella siviilien seassa, ilman kartoituksia ja mielivaltaisesti ei ole sodan sääntöjen mukaista, koska miinat aiheuttavat siviilitappioita konfliktin päättymisen jälkeenkin. Käytännössä kuitenkin useissa pitkään jatkuneissa sodissa näin on usein tehty. Esimerkiksi Kambodžassa miinanvastaisen kampanjan mukaan on sattunut 35 000 amputaatioon johtanutta miinaonnettomuutta taisteluiden päättymisestä lukien. Miinojen satunnainen kylväminen tekee miinasta myös terroriaseen siviiliväestöä vastaan ja usein esimerkiksi estää tehokkaan maanviljelyn peltoalueiden ollessa täynnä miinoja. Miinaongelmia on esimerkiksi Afganistanissa, Kolumbiassa, Nicaraguassa, Angolassa, Namibiassa, Ugandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Somaliassa, Bangladeshissa, Laosissa, Vietnamissa, Sri Lankassa ja lukuisissa muissa konflikteja kokeneissa maissa.

Jalkaväkimiinojen kannattajien mielestä miina on oikein käytettynä ja kartoitettuna passiivinen puolustusase. Alueelle tunkeutuja joutuu ottamaan huomioon miinavaikutuksen hyökkäystä suunnitellessaan tai alueella toimiessaan, ja tätä kautta voi sanoa jopa kynnyksen hyökkäykseen nousevan. Miinat ovat yhtenä osatekijänä puolustajan kokonaistulenkäytössä.

 Tähystysmiina

Tähystysmiinan laukaisee aina vihollista tähystävä sotilas. Tähystysmiinat sallitaan Ottawan sopimuksessa. Räjäytyssignaali tähystysmiinalle voidaan välittää langattomasti tai langallisesti tai jopa sytytyslankaa käyttäen. Suomessa putkimiina, kylkimiina ja viuhkamiina voidaan luokitella tähystysmiinoiksi, sillä vihollista tähystävä sotilas voi räjäyttää ne laukaisulangasta vetämällä.

 Sirotemiina

Sirotemiinat ovat tavallisiin miinoihin verrattuna korkeamman teknologian kaukolevitteisiä miinoja. Esimerkiksi Venäjällä on käytössä lukuisia erilaisia jalkaväkeä ja ajoneuvoja vastaan suunnattuja sirotemiinoja. Sirotemiinoja voidaan levittää tykistöllä, raketinheittimillä, helikoptereilla ja lentokoneilla.

Sirotemiina on nopeammin levitettävänä paremmin hyökkääjälle sopiva ase kuin käsin maastoon asetettava miina. Levitettäessä sirotemiinat jäävät maanpinnalle mutta pienikokoisina sekä muodoltaan että väriltään maastoon sulautuvina niitä ei ole helppo havaita. Sirotemiinojen sytyttimet voivat toimia useista erilaisista herätteistä, kuten tärinä ja magneettinen impulssi tai kosketus miinaan tai laukaisulankaan. Sirotemiinoissa voi olla myös itsetuholaite ja toisaalta myös erilaisia raivauksenestotoimintoja.

Jalkaväkimiinojen käyttöä rajoittava Ottawan miinakieltosopimus koskee myös sirotemiinojen käyttöä, sillä sopimuksessa kielletään kaikki jalkaväkimiinan tavoin toimivat taisteluvälineet. Jopa sellaiset ajoneuvo- ja panssarimiinat, joiden käsittelynestolaite voi laueta kohteen tahattomasta toiminnasta, kuuluu sopimuksessa kiellettäviin taisteluvälineisiin.

Sirotemiinoitteet ovat huomattavasti tavallisia miinoja vaikeampia paikantaa, koska niistä ei ole mahdollista tehdä tarkkaa karttaa. Sirotemiinojen raivaaminen voi kuitenkin olla tavanomaisten miinojen raivaamista helpompaa, sillä ne yleensä jäävät maan pinnalle. Itsetuholaitteet ja miinojen laukaisumekanismien herkkyys ovat kuitenkin suuri riskitekijä raivaajalle.

Sirotemiinoja ovat:

Sirpalemiina

• Räjähdysainetta 100 - 2000 g
• Laukaisulangat
• Käsittelynesto- ja itsetuholaite
• Kohteena jalkaväki sekä ajoneuvot

Panssarimiina

• Räjähdysainetta 2 - 5 kg
• Paine ja tärinä
• Käsittelynesto- ja itsetuholaite
• Kohteena ajoneuvot sekä panssarivaunut

Painemiina

• Räjähdysainetta 30 - 100 g
• 2 - 10 kg kuormitus
• Itsetuholaite
• Kohteena jalkaväki

Helikopterimiina

Helikopterimiinat ovat nimensä mukaisesti tarkoitetut matalalla lentäviä pyöriväsiipisiä ilma-aluksia vastaan. Ajatus on, että näin helikopteri joutuu joko lentämään korkeammalla ja ilmatorjunnan piiriin, tai tuhoutuu miinan räjähdyksessä. Helikopterimiinoja on kehitelty 1980-luvulta alkaen, mutta sekä räjähdysvoiman suuntaus että luotettava sytytysmekanismi ovat osoittautuneet kehitysongelmiksi.

Hyppymiina

Hyppymiina on jalkaväkimiina, jonka toiminta perustuu sirpaleiden vaikutukseen. Hyppymiina on eräs tehokkaimmista jalkaväkimiinoista.

 Toiminta

Saksalaisen S-miinan toiminta

Esimerkiksi saksalainen S-miina (Schrapnellmine) on kuuluisa ja monissa elokuvissakin nähty hyppymiina. Päälle astuttaessa miinan sisällä syttyy iskurin ja nallin avustuksella pieni viivepanos, joka palaa noin 4 sekuntia. Tämän jälkeen miinan pohjassa oleva mustaruudista koostuva hyppypanos räjähtää heittäen miinan ilmaan. Samaan aikaan syttyy noin puolen sekunnin viivepanos joka laukaisee miinan pääpanoksen levittäen sirpaleita ja metallikuulia.

Yleinen harhaluulo on, että hyppymiina laukeaa vasta kun sen päältä poistuu siihen kohdistunut paine. Jos hyppymiinan päälle astuu, niin neljän sekunnin kuluttua miinan hyppypanos räjähtää, oli ihminen siinä päällä tai ei. Molemmissa tapauksissa kuolema on erittäin todennäköinen.

Erityisesti jalkaväkisirotemiinoissa, kuten POM 2S tai ADAM käytetään seitinohuita laukaisulankoja, jotka miina sinkoaa useiden metrien säteelle itsestään. Kun näihin lankoihin kohdistuu tarvittava paine, miina laukeaa. Lauetessaan miinan sirpaleosa sinkoaa jousen voimasta ilmaan, jossa se räjähtää noin 1,0 - 1,5 metrin korkeudella ja sirpaloituu. Hyppymiinan vaikutus on tappava vielä 30 metriin ja voi vahingoittaa ihmistä vielä 100 metrin etäisyydeltä.

Telamiina

Halkaistu malli telamiinasta.

Telamiina on tehokas, noin kuudesta kymmeneen kilogrammaa painava panssarintorjunta-ase. Esimerkiksi Suomen puolustusvoimien käyttämä telamiina TM 65 77:n massa on 10 kilogrammaa, josta 9,5 kilogrammaa on valettua TNT-räjähdysainetta ja räjäyttimenä toimii 60 grammaa heksotolia. Miina räjäytetään painosytytin 77:llä.

Telamiina kaivetaan maahan tai lumeen ja se räjähtää, kun sen laukaisukanteen kohdistuu 150–300 kilogramman paino. Miinan tarkoituksena on katkaista panssarivaunun telaketju ja vaurioittaa pyörästöä. Miinoitteeseen ajanut panssarivaunu voi usein jatkaa tulitusta. Liikuntakyvytön vaunu voidaan tuhota esimerkiksi kertasingolla. Miinoihin ajaneet panssarivaunut on voitu ottaa myös sotasaaliiksi. Telamiinaan ajava pyöräajoneuvo tuhoutuu käytännössä kokonaan.

Telamiinan purkamista voidaan vaikeuttaa miinan alle asennettavalla ansapanoksella. Aikaisemmin Suomessa telamiinoitusta suojattiin telamiinan ympärille asetuilla sakaramiinoilla. Telamiinan halpa hinta mahdollistaa niiden massamaisen käytön.

Telamiinan räjähdysvaikutusta voidaan tehostaa asentamalla telamiinan alle erillinen 20 kilogramman TNT-kuutio eli hävityspanos, toinen telamiina tai muu lisäräjähde, joiden avulla on tarkoitus saada panssarivaunu taistelukyvyttömäksi.

Merimiina

Puolalainen kosketusmiina wz. 08/39 Hel

Merimiina on miina, joka on tarkoitettu laivojen ja sukellusveneiden tuhoamiseen. Merimiina on paikalleen sijoitettu tai ajelehtiva asejärjestelmä, joka odottaa laivan tai sukellusveneen saapumista läheisyyteensä, mikä laukaisee räjähdepanoksen.

Merimiinoja voidaan laskea mereen lentokoneista, helikoptereista, sukellusveneistä, miinalaivoista tai -veneistä. Myös useimmat muut sota-alukset voivat kantaa vaihtoehtoisina aseina merimiinoja. Sota-aikoina on miinoitukseen käytetty myös siviilialuksia.

Miinoituksen kohteena oleva laivasto pyrkii poistamaan miinauhan raivaamalla miinoitteita miinanraivaaja-aluksillaan, mitä taas vaikeuttaa miinoittajan mahdollisesti laskemat raivausesteet.

Merimiina on niin sanottu kynnysase, eli ne luovat pelotteen hyökkäävälle osapuolelle ja nostavat päätöksentekokynnystä hyökätä meritse merimiinoja käyttävään maahan.

 Merimiinatyypit

Kosketusmiina

Kosketusmiina on perinteinen merimiinatyyppi. Miina ankkuroidaan merenpohjaan siten, että itse miina jää tiheydeltään vettä kevyempänä kellumaan näkymättömiin jonkin verran vedenpinnan alapuolelle. Tyypillisimmin kuulan muotoinen miina on varustettu tuntosarvilla, joissa on kosketussytytin. Miinan noin sadan kilon räjähdysainepanos räjähtää aluksen koskettaessa miinan tuntosarvea. Kosketusmiinoista rakennetaan tyypillisesti suuria sadoista miinoista koostuvia miinoitteita. 

Herätemiina

Toisin kuin perinteinen kosketusmiina, ei herätemiina tarvitse aluksen kosketusta räjähtääkseen. Herätemiina voi olla vaijerin varassa kelluva tai pohjaan laskettava. Pohjamiina lasketaan merenpohjaan, jossa se odottaa aluksen saapuvan yläpuolelleen. Miina räjähtää aluksen antaman herätteen vuoksi. Heräte voi olla esimerkiksi veden paineen tai magneettisuuden muutos. Nykyään sota-aluksista pyritään tekemään alumiini- ja komposiittirakenteilla sellaisia, etteivät ne aiheuttaisi magneettiherätettä.

Toisen maailmansodan aikana kehitettiin myös kone- ja potkuriäänien perusteella toimiva herätemiinatyyppi, joka muodosti oman ongelmansa sodan jälkeisessä raivausoperaatiossa.

Merenpohjassa räjähtävä herätemiina on varustettu huomattavasti suuremmalla räjähdyspanoksella kuin aluksen rungon vieressä räjähtävä kosketusmiina. Herätemiina 500-1000 kilon räjähdyspanos joka saa vedessä aikaan voimakkaan räjähdyspaineen mikä rikkoo aluksen rakenteita vaurioittaen myös aluksen kone- ja asejärjestelmiä. Miina voidaan asettaa myös siten, että se antaa useiden alusten kulkea ylitseen ja räjähtää vasta esimerkiksi viidennen aluksen saapuessa. Tämä vaikeuttaa miinoitteen raivausta.

Lonnan saarella Helsingin Kruunuvuorenselällä on säilynyt alkuperäinen magneettimiinojen torjuntaan liittyvä demagnetointiasema generaattoreineen ja laitteineen.

 Ajomiina

Ajomiina on merimiina joka päästetään ajelehtimaan vapaasti vesialueelle. Kansainväliset sopimukset kuitenkin kieltävät yli 24 tuntia ajelehtivat miinat. Useimmiten ajomiina-nimitystä kuitenkin käytettiin miinasta, joka raivauksen yhteydessä tai muuten oli jäänyt ajelehtimaan merelle. Viisikymmenluvulla tällaisia tavattiin usein.

 Tähys- eli maaohjausmiina

Tähysmiina on vanhin miinatyyppi; niitä laskettiin jo Krimin sodan aikana. Tätä miinatyyppiä käytettiin lähinnä omien tukikohtien suojana. Se poikkesi muista siten, että miinoissa ei ollut itsenäisesti toimivaa sytytintä vaan ne räjäytettiin kauko-ohjauksella maista käsin.

Eräs tunnetuimpia tällaisia miinasulkuja oli Norjassa, Oslonvuonossa olevan Kaholmenin linnakkeen suojaksi suunniteltu sulku; miinat oli jo hankittu ja kauko-ohjausasema rakennettu, mutta budjettipulan vuoksi miinojen ohjauskaapelit oli suunniteltu hankittavan syksyllä 1940 jolloin miinatkin olisi asennettu. Saksalaisten hyökkäys tulikin jo alkuvuodesta 1940, ja sulku jäi pysyvästi rakentamatta.

Yleensäkin tähysmiinamenetelmä oli hankala ja häiriöaltis, joten toisen maailmansodan jälkeen se poistettiin käytöstä.